Part 1 : Can't love him anymore. Or can I?

Raskas hengityksesi rikkoo yön äänettömyyden. Tuuli kantaa askeleitasi, jotka hidastuvat hetki hetkeltä. Kipu vihloo jo väsyneitä jalkojasi. Et saa lopettaa, juokse. Juokse, vaikka tiedätkin että hän saa sinut kiinni. Voit puijata häntä, mutta ennen pitkää kuolema laskee valkean lakanan kasvoillesi ja kertoo aikasi tulleen.
Jalkasi eivät tunnu yhtä raskailta kuin synti jonka teit. Tieto ei helpota, kompastut pelkoosi.

Makaan tiellä selkä kohti taivasta. Vesi tunkeutuu leningin läpi iholleni. Säpsähdän ja nostan katseeni. Tilanne olisi sama kuin sokealla, en näe eteeni, niin pimeäksi on syksy yön tehnyt. Jalkojani pakottaa, ne ovat maitohapoilla. En jaksaisi enää. Pian silmissäni kirkastuu. Nostan yläruumistani ja katson taakseni. Auton valot häikäisevät, suljen silmäni toivoen tämän olevan unta. Auto hidastaa ja lopulta pysähtyy, avaan silmäni. Tämä ei ole unta, minun on päästävä pakoon. Yritän nousta, mutta kauhusta kankeana oleva vartaloni ei tottele. Joku astuu ulos autosta, veden ja hiekan sekoitus pakenee hänen jalkojensa alta. Askeleet saavat sydämeni hakkaamaan entistä kovemmin, yritän yhä nousta. Paniikki saa suolaisia kyyneleitä valumaan kasvojani pitkin kylmään maahan.

Joku vetää minut ylös maasta. Parahdan kivusta, tunnen tuon väkivaltaisen otteen omistajan. Nyt olisi viimeinen mahdollisuus paeta, joskin se on hyvin pieni. Hän nostaa minut autoa vasten, pitää leningistäni kiinni.
"Vitun huora", hän huutaa ja lyö minua. Hänen avoin kämmen vasten kasvojani vahingoittaa, niin että toinen poskeni on turta. Hän avaa auton oven ja työntää minut takapenkille. Käperryn penkille ja suljen silmäni.

Näin on käynyt ennenkin. Hän löytää minut juttelemasta toisen miehen kanssa, hakkaa minut, lähden karkuun, hän löytää minut ja lyö kerran, kaksi, vie kotiin. Tällä kertaa ymmärsin hänen raivonsa. Olin lähtenyt hänen luotaan, muutin ystäväni luokse. Olin vihasta ja surusta niin turta, että miespuolinen ystäväni lohdutti minua. Takerruin häneen ja pian löysin itseni treffeiltä hänen kanssaan. Pian olimme hänen asunnollaan, tajuan sen nyt. Tajuan, miksi minua lyödään. Aamulla treffien jälkeen poikaystäväni löysi ystäväni asunnon ja jäimme kiinni. Olimme sängyssä, hän repi minut kotiin. Pieksi ja raiskasi minut, kysyi että sitäkö halusin.

Makaan liikkumatta takapenkillä kasvot selkänojaa vasten. Hän ajaa ylinopeutta. Huutaa minulle. Nousen istumaan ja katson tielle. Huomaan puukon toisella etupenkillä, hätkähdän.
"Anteeks", sanon hänen huudon sekaan. Hän vaikenee. Jalkojani aristaa, istun huterasti auton penkillä. Saavumme kerrostalon pihaan. Kodin, jos sitä siksi voi sanoa. Hän nousee autosta ja jättää puukon autoon, aivan kuin tietäisi etten aio enää paeta. Enhän minä voinut. Nousen autosta ja kävelen sisään kerrostaloon. Rappukäytävässä vanha nainen mutisee, että miksen eroa poikaystävästäni. En vastaa, vaan jatkan asuntoomme.

Makaan kylpyammeessa. Ajattelen pääni puhki. Haluaisin kaiken olevan hyvin. Upottaudun veden pinnan alle ja pidätän hengitystäni. Kuulen kuinka hän tulee kylpyhuoneeseen. Hän upottaa kätensä veteen, ottaa kaulastani kiinni ja nostaa minut veden alta.
"Ootko hullu?" hän huudahtaa. Avaan silmäni ja hengitän. Huomaan hänellä vain pyyhkeen vyötäisillään. Hän laskee pyyhkeen ja laskeutuu ammeeseen polvilleen. Hän kumartuu ylleni ja suutelee minua. En haluaisi, en nyt. Hän tarraa rintaani ja suutelee kaulaani. Hän huohottaa, en kestä tätä. Pian hän onkin jo rakastelemassa kanssani, saamatta vastakaikua tosin.

Hän pesee itsensä ja nousee ammeesta. Jään ammeeseen, jossa on puolet vähemmän vettä, kuin aikaisemmin. Huokaisen ja pesen itseni. Lasken loput vedet ammeesta ja kiedon pyyhkeen ympärilleni. Kävelen olohuoneeseen, hän katsoo aikuisviihdettä. Kävelen television edestä makuuhuoneeseen. Puen ylleni vain vähän pidemmän yöpaidan, nimittäin hän kuitenkin haluaa pian uudestaan. En koskaan kieltäydy, vaikken nautikaan rakastelustamme.
Kuinka voisin nauttia?
Kuinka voisin kieltäytyä?
Rakastanhan häntä.

Vai rakastanko?


Kommentit kuulostaisi kivalta :)