Part 3 : I will get my revenge

Kuukausia saat kuulla jokaviikkoisia ääniä. Ne eivät hetkauta sinua, osasit odottaa niitä. Saat iskuja kirjaimellisesti vasten kasvoja kun et tottele, tai kuuntele. Alat haaveilla vapaudesta jonka tulet saamaan. Muttet saa sitä, ellet toimi. Tarvitset iskuja, tarvitset verta, tuskaa, parahduksia ja avunhuutoja. Pääset pian raapaisemaan väkivallan kuorta, koskettamaan pelottomuuden ja vallan laavaa.

Istun parvekkeen kaiteella, silmissäni pyörii. Nauran ääneen, jota en ole tehnyt vuosiin. Johtuen kaltereista ja vanginvartijasta. Elämäni loukusta. Nyt olen löytänyt piristyksen elämääni. Keinun sivuttain ja puhun öiselle taivaalle.
"Tiedätkö, musta ei oo tuntunu ikinä likimainkaan tälle", virkan sammaltavat sanani. Heilautan pulloa toisessa kädessäni ja tuon sen suulleni. Kallistun taaksepäin ja horjahdan. Tipahdan kaiteelta kovalle sementille. Kuulen pullon menevän rikki. Nousen istumaan pidellen päätäni ja onnekseni huomaan, että olen kaiteen tällä puolella. Piristykseni kuoli, se on pulujen tallottavana viisi kerrosta tästä alaspäin. Näytän kuulle keskisormea ja konttaan sisälle. Ennen pitkää sammun sohvalle kuin rikkinäinen katulamppu.

Herään aamuyöstä, kellohan oli vasta kuusi illalla kun sammuin sohvalle, ja nousen ottamaan särkylääkettä. Huomaan makuuhuoneen oven olevan raollaan ja näen hänet nukkumassa. Hiivin ovelle, aikomukseni on laittaa ovi kiinni, mutta huomaan jotain muutakin. Naisen hänen vierellään. Hiivin sängyn sille puolen ja nostan tyynyn lattialta. Yksinäinen viskipullo hänen yöpöydällään, typötyhjänä. Heräisiköhän hän? Katson tyynyä ja puristan sen reunoja kynsilläni. Pidän tyynyä naisen kasvojen yläpuolella. Nostan toisen jalkani sängylle ja nojaan sen varaan. Runnon tyynyn naisen kasvoille ja istun hänen käsiensä päälle. Pidän tyynyä paikallaan, en päästä irti, en varmasti. Naisen jalat sätkivät, tyynyn alta kuuluu vaimeaa huutoa.

Eihän nainen minulle mitään ollut tehnyt, hän ei edes tiedä että olen yhdessä hänen panopupunsa kanssa. Nostan tyynyn ja suljen silmäni.
"Mitä sä teet?!" kuuluu hengästynyt huuto. Nousen sängystä silmät yhä kiinni ja esitän unissakävelijää. Kuulen kuinka nainen kerää vaatteensa pukee ne ylleen. Avaan silmäni hänen nähden ja esitän hämmentynyttä.
"Miten mä tässä oon?" kysyn yrittäen lisätä toden tuntua esitykseeni. Nainen pudistaa päätään ja häipyy ovet paukkuen.

Hän nukkuu yhä. Päässäni jyskyttää krapula. Kävelen sohvalle ja istahdan miettimään. Kallistun kyljelleni ja käperryn vetäen lattialta peiton ylleni.
Miten saatoin tehdä niin?
Miten saatoin yrittää tappaa jonkun?
Sehän tuntuu aivan...


...Ihanalta.