Part 4 : Almost free

Huomaat ajattelevasi vain sitä iltaa.. Sitä iltaa, kun yritit surmata jonkun. Tappamisen halu saa sinut kiivaaksi, pistät vastaan hänelle. Kuulet hänen puhuvan puhelimeen sinusta. Hän sanoo sinua mielisairaaksi. Hänen valheensa eivät enää satuta sinua. Eivät nyt, eivät koskaan. Tarvitset enää vain hyvän suunnitelman.

Herään sohvalta aikaisin aamulla. En ole saanut nukuttua kuukausiin tapahtuneen jälkeen. Nousen istumaan ja otan pompulan sohvapöydän reunalta pujottaen sen hiuksiini. Astelen hiljaa makuuhuoneeseen ja riisun itseni. Katselen vaatekaapin sisältöä ja valitsen sieltä pehmeät collegehousut ja topin. Kuulen peiton kahinaa takaani, mutten kiinnitä siihen huomiota. Hän tarraa minuun kiinni ja repii sänkyyn. Juuri valitsemani vaatteet tipahtavat lattialle. Hän näykkii vartaloani ja vetää peiton yllemme. Tiedän hänen aikeensa, mutta parin kuukauden salilla käyntien ansiosta pääsen hänen altaan. Nostan vaatteet lattialta ja lukitsen itseni kylpyhuoneeseen.
"Ei kelpaa enää, vai?!" hän huutaa samalla jyskyttäen ovea. Pukeudun rauhassa ääntäkään päästämättä. Ehostan itseäni peilin edessä ja huomaan partakoneen terän kimmeltävän lavuaarin reunalla.

Avaan kylpyhuoneen oven pitäen katseeni lattiassa. Tunnen ilmavirran ja saan pysäytettyä hänen nyrkkinsä ennen sen ja poskeni kohtaamista. Hänen hämmentyessä näytän toisessa kädessäni olevaa terää. Hän vetää nyrkkinsä pois kädestäni ja kävelee hitaasti taaksepäin minun seuratessa häntä.
"Et sä pystyis siihen", hän ivaa. En sano mitään. Hän istuu sohvan käsinojalle kasvot yhä minuun päin. Ojennan terää hänen kaulalleen.
"Sä oot tappanu mua kauan. Sun potkut ja lyönnit saa mussa enemmän aikaan henkisiä kuin fyysisiä vammoja. Sä et tajua mitä sä oot tehny. Sä vielä panet sitä naista, kun mä en enää anna sulle. Jos mä tappaisin itteni, niin sä kosisit sitä ja siitä naisesta tulis samanlainen kun mä. Mutta mä en tapa itteeni. Nyt kun mä tapan sut, niin mä saan estettyä sua tekemästä siitä naisesta samanlaista kun minä", selitän henkeä vetämättä. Hän tarraa käteeni ja repii terän kädestäni heittäen sen sohvan alle. Tartun hänen kurkkuunsa kuristaen minkä pystyn.

Olemme lattialla tappelemassa. Hän hakkaa minua ja minä yritän estää. Potkaisen häntä jalkoväliin useamman kerran ja hän kellahtaa kyljelleen lattialle pidellen sukukalleuksiaan. Juoksen keittiöön ja etsin puukon kaapista. Palatessani olohuoneeseen puukko kädessäni, huomaan hänen paenneen parvekkeelle. Aavistan, että hän kuvittelee etten satuttaisi häntä naapureiden nähden. Kävelen hänen taakseen ja piilotan puukon selkäni taakse. Kosken hänen paidatonta selkää kämmenelläni. Hän kääntyy hitaasti katsoen minua silmiin. Alan itkeä ja sujautan puukon vaivihkaa housunkaulukseeni. Lähestyn häntä ja lasken pääni hänen olkapäälleen. Valutan pari kyyneltä samalla kietoen käteni hänen ympärilleen.

Hän on nostanut kasvoni pidellen leuastani kiinni. Valutan toisen käteni selkäni taakse tavoitellen puukkoa. Vien huuliani lähemmäs hänen omiaan. Hän painaa itseään kovemmin minua vasten ja uppoutuu suutelemaan minua. Pidän silmäni auki odottaen hänen avaavan silmänsä, enkä suutele häntä takaisin. Hän raottaa luomiaan ja huomaa minun olevan silmät auki. Hän vetäytyy hieman kauemmas. Hänen kysyvä katse riittää. Vedän puukon housunkauluksesta ja upotan sen hänen rintaansa. Kyyneleet kostuttavat hänen silmänsä ja hänen hengityksensä pysähtyy. Suukotan hänen huuliaan ja lasken hänet parvekkeen lattialle. Vedän puukon irti hänen rinnastaan.

En ole uskaltanut koskea häneen puoleen tuntiin. Parveke on hänen viimeinen lepopaikkansa. Hörppään kahvia ja katselen olohuoneen nojatuolista parvekkeelle. Jotenkin kuvittelen, että hän nousisi siitä ja heittäisi kahvikuppini seinään ja huutaisi minulle. Juon loput kahvit kupista samalla kävellessäni tiskikoneelle. Juuri kun laitan tiskikoneen luukkua kiinni, kuuluu sireenin ääni. Hetkessä oveani jyskytetään.
"Avatkaa, poliisi!" kuuluu oven takaa. Lamaannun täysin. Tipahdan keittiön lattialle istumaan. Painan kasvoni polviini ja pitelen päätäni. Kuulen kuinka ovi murretaan auki ja useampi poliisi tunkeutuu asuntoon. Yhden askeleet johtavat parvekkeelle. Perästä tulee ensihoitajia. Kuulen askeleet keittiössä.

"Kuka tämän teki?" kuuluu matala ääni. Hän toistaa kysymyksen, en hievahdakaan. Hän poistuu keittiöstä ja selittää toiselle poliisille jotakin, jota en kuule. Kaksi käsiparia tarraavat käsivarsistani ja nostavat minut ylös. Huudan, että he päästäisivät minut, mutta se ei auta. He raahaavat minut poliisiautoon. Toinen heistä lukitsee ovet ja huomaan kun ruumisauto saapuu kerrostalon eteen. Nukahdan poliisiautoon.