Part 7 : Confused

Luomieni läpi paistava aurinko repii silmäni auki. Huomaan sellitoverini istuvan yläsängyssä, muistiini palailee pätkittäin edellinen yö hänen kanssaan. Hän on viikannut vaatteeni sievästi sängyn viereen. Rutistan peittoa vasten rintakehääni samalla kurottaen vaatteita. Pitsiset alusvaatteet ensimmäisenä pukien vilkuilen käytävään ja toivon ettei kukaan sattuisi kulkemaan ohi. Nousen peiton alta ja pujotan pääni t-paidan kaula-aukosta. Sellitoverini laskeutuu hiljaa yläsängystä. Hän näyttää jotenkin poissaolevalta, en saa tolkkua hänen katseestaan. Tilan pienuudesta johtuen, varon koskemasta häntä samalla kun vedän housuja jalkaan. Hänen katseensa johtaa käytävässä olevasta ikkunasta ulos. Käsi puristaa kalteria ja pää painautuu kaltereihin. Lasken käteni hänen olkapäälleen, iho tuntuu kylmältä ja on kananlihalla. Hänen hengityksensä on epätasaista, inahdus. Tutina valtaa sellitoverini vartalon.
"Mä saan mun viimesen aterian tänään", hän henkäisee. Alan voida pahoin, rakastelin kuolemaantuomitun kanssa. Vedän käteni hänen olkapäältään, peräännyn pudistaen päätäni. Kysyn miksi hän makasi kanssani.

Hän rutistaa minua todella kovaa. Istun alasängyssä tuijottaen seinää ja hän anelee anteeksiantoa. Kuinka hän saattoi petkuttaa minut sänkyyn hänen kanssaan, jos hän ei ollut minusta kiinnostunut? Puren huulta ja työnnän hänet pois. Nousen sängyltä ja hän repäisee minua hiuksista, pääni notkahtaa taaksepäin.
"Älä jätä mua, tuu tähän", hän parkuu ja hakkaa patjaa. Vartija tulee oitis sellin ovelle, nyin hiuksiani pois selkäpuoleltani ja katselen sivusilmällä kuinka vartija tarraa sellitoverini käsivarresta vieden tämän sellin ulkopuolelle.
"Pahoittelut, teloituspäivänä ei saa antaa lääkitystä. Voi olla että saat olla yksin sellissä parikin kuukautta", vartija kertoo samalla kun lukitsee sellitoveriani käsirautoihin. Katson häntä vielä silmiin, hänen katseensa on pistävä. Vartija lähtee vetämään häntä pois tämän rimpuillessa ja purskahtaessa itkuun. Kurtistan kulmiani ja siirryn alasänkyyn tuijottamaan lattiaa.

Tuntuu oudolta. Ovatko suhteeni miesten kanssa tyssänneet oikeasti siihen, että pidän naisista? On jotenkin tyhjä olo. En minä kyllä uuteen suhteeseen valmis olisi ollutkaan. Varsinkaan vankilassa. Ehkä kuitenkin aavistin, että nainen teloitettaisiin ihan näinä päivinä ja säälistä makasin hänen kanssaan. Hieron päänahkaani ja rutistan silmäluomeni kiinni. Olen pudonnut kelkasta. En osaa hallita tekemisiäni. Ääni päässäni ei enää kerro mitä tehdä, olisin varmasti hakannut naisen viime yönä hänen lähennellessä minua jos olisin kuullut äänen. Lääkkeet sekoittavat pääni, en kestä tätä. Nousen sängystä ovelle ja huudan vartijaa.
"Millon mä pääsen suihkuun?" kysyn kun vartija on tullut juoksujalkaa ovelle.
"Hyvä kun kysyit, viiden minuutin päästä on tämän osaston suihkuvuoro joka kestää vartin", hän selittää hengästyneenä. Nielaistuaan hän kertoo pyyhkeiden sijaitsevan hyllyssä pukuhuoneessa, josta pääsee suihkuun. Nyökkään ja valmistaudun henkisesti ehkä toiseksi karmivimpaan kokemukseen vankilassa.

Saavun askel askeleelta lähemmäs pyyhehyllyä aakkosjärjestyksessä olevassa jonossa. Minua kuvottaa. Heti jälkeeni tulee nainen, joka iski minulle silmää ruokailussa. Onneksi suihku- ja pukuhuonetiloissa on vartijat. Seuraavaksi oli minun vuoroni ottaa pyyhe ja riisuutua. Olen nopeasti valmis ja jätän pyyhkeen vaatteideni viereen. Kipitän varpaillani kylmästä pukuhuoneesta suihkutilaan. Tila on suuri, suihkut ovat tiiviisti vierekkäin yhdellä seinällä. Huomaan vartijan. Tämä on roteva ja parrakas mieshenkilö joka istuu valkeassa puutarhatuolissa. Kauhukseni jo muutenkin epämiellyttävältä näyttävä vartija pitää kättään housuissaan. Jään suihkutilan ovelle seisomaan. Mies avaa housunnapin ja vetoketjun ja asettuu paremmin istumaan. Oksennus nousee kurkkuuni. Huomatessani seuraavan naisen tulevan ovelle, kävelen kauimmaiselle suihkulle ja alan peseytyä. Tarkkailen vartijaa sivusilmällä, joka katselee naisia vuoronperään ja tyydyttää itseään samalla polttaen savuketta. Peseydyn nopeasti, minun on päästävä pois täältä. Yökin samalla kun kävelen ovelle. Viimeiset metrit joudun juoksemaan, kokkareinen oksennus on aivan pian suussani. Pukuhuoneessa on onneksi roskakori, johon oksennan. Joku nainen tuo pyyhkeeni harteilleni kyykkiessäni roskakorin vieressä.

Selviän kunnialla vankien yhteistilaan. Istun kalpeana sohvalla katsellen televisiosta tulevaa luontodokumenttia. Sohvalle istuu rastapäinen nainen katsoen minua.
"Ootko sä kunnossa?" hän kysäisee ja vilauttaa hammasraudoin varustellun hammasrivistönsä. Nyökkään ja yritän hieman hymyillä. Nainen esittelee itsensä ja kertoo kyseisen vartijan olevan suihkutiloissa vain kerran kuussa ja että suihkussa voi käydä joka toinen päivä. Tulen siis selviytymään ilman oksentamista jos vaan jätän menemättä suihkuun niinä päivinä kun tuhkapartainen vartija on siellä. Nainen kysyy miksi olen vankilassa. Kerron hänelle koko pitkän tarinani. Alan kyllästyä sen kertomiseen vaikka tämä onkin vasta toinen kerta. Nousen sohvalta ikkunan luo. Ulkona on vanha mies ja nainen jotka ovat pukeutuneet mustiin vaatteisiin. Rastapäinen nuori nainen kävelee hiljaa taakseni ja kertoo jonkun pääsevän täältä tänään valkeammille pilville.
"Tiedän", sanon hiljaa ja katson kuinka vanhukset nousevat hitaasti rappusia ovelle. Nainen pyyhkäisee silmäkulmaansa nenäliinalla. Mies sanoo jotain ja silittää naisen selkää. Pyyhkäisen hiukset korvieni taa ja siirryn takaisin valkealle sohvalle. Rastapäinen nainen seuraa minua jälleen. Hän alkaa kertoa aseellisesta ryöstöstä. Tämä puhua pälpättää minkä ehtii. Kuulostaa siltä kuin nainen ylpeilisi. Kun tämä pääsee kertomaan monimutkaisista oikeudenkäynneistä, sähköt räpsähtää ja huoneessaolijat vaikenevat. Alan muistella nyt edesmenneen sellitoverini kertomusta. Minäkin olen murhaaja. Saatan olla seuraava teloitettava. Pakenen selliini ja istun sängyllä koko loppuillan. Kuinka toisen elämä vaikuttaakaan omaan.